maanantai 15. tammikuuta 2018

#40 Hengissä ollaan, ja paljon uutta on tapahtunut !

Heippa hei pitkästä aikaa !

Hiljaiseloa on ollut pidemmän aikaa. Oikeastaan nyt on aikalailla vuoden tauko viime postauksesta. Tuolloin en niin iloisissa merkeissä kirjoitellut, vaan harmittelin sitä kuinka motivaatio hevosteluun oli alkanut hiipua. Kouluni toi (ja tuo edelleen) paljon stessiä, ja näen sen kyllä tuosta tekstistä, että stressin aiheuttamalla ahdistuneisuudella on ollut paljon vaikutusta, minkä takia mieli on ollut ehkä hieman synkempi kuin yleensä. Huonoja päiviä oli enemmän kuin koskaan ennen, ja "mustat ajatukset" jäivät useimmin pyörimään mieleeni. Etenkin ajatukset siitä, että olen kaikessa huono, en osaa mitään, miksi edes yrittäisin kun en kuitenkaan onnistu.... Näistä ajatuksista on nyt päästy jo jonkin verran parempaan suuntaan, ja muutenkin elämässä on taas tapahtunut paljon uusia asioita, joista haluaisin tulla kirjoittelemaan tänne blogin puolelle. Koen taas olevani enempi iloinen ja positiivinen oma itseni ! 😊


Ensimmäinen muutos oli meidän muuttomme Salosta takaisin tänne perämetsiin. Asumme tätä nykyä Koski TL:ssä, missä olenkin aikaisemmin asunut lukio aikoina. Löysimme ihanan pikku kodin meille vuokralle, missä voimme nauttia maaseudun rauhasta. Täällä olemmekin sitten viihtyneet jo yli puoli vuotta. Mitään vikaa ei ollut entisessä kämpässä Salossa, mutta on siinä eroa asuuko omakotitalossa vai keskellä keskustaa kerrostalossa, ainakin näin maalaistytön silmin ja neljän koiran omistajana...



Ehdottomasti ihanin joululahja jonka sain vuonna 2017, oli se kun pääsin tapaamaan Allia sen uuteen kotiin. Tämän lisäksi näin siellä Allin ihanan tamma varsan, joka siis syntyi samana päivänä kuin minulla on syntymäpäivä ! Onko se kohtaloa vai ei, siitä voi olla montaa mieltä, mutta jos minulta kysytään niin ehdottomasti Alli valitsi päivän ihan tarkoituksella, hahah ! 😊
Tietysti mielestäni Allin varsa on ehdottamasti kaunein varsa mitä olen koskaan nähnyt. Toivottavasti pikkuisen estehevosen alun kasvu ja muut sujuvat hyvin niinkuin tähänkin asti.



Alli ja mini Alli 

Olen myös päässyt hevosen selkään asti, tässä nyt eilen kävin auttamassa hevosten liikuttamisen kanssa ja tarkoitus olisi käydä auttelemassa niin usein kuin itse pääsen.  Oli tosi kiva paikka ja todennäköisesti kirjoittelen sitten enempi tänne puolelle, kun olen ensin rauhassa päässyt tutustumaan tallin tapoihin ja tietysti kysynyt luvan, saanko kirjoitella tänne internetin puolelle kuulumisia.

Miljoona ja yksi asiaa jäi varmasti kertomatta, mutta näin ensi alkuun tärkeimmät ehkä(?) olivat tässä. Koulusta ajattelin nyt kirjoittaa oman postauksen, sillä ainakin minä olisin halunnut lukea enempi opiskelijoiden kokemuksia koulusta silloin kun aikanaan hain korkeakouluihin... Ja olisi ajankohtainen aihe muutenkin, kun kohta yhteishaut alkavat. 

Ensi kertaan siis !

perjantai 6. tammikuuta 2017

#39 Lupa olla katkera? Kasva aikuiseksi !

Hei pitkästä aikaa. Tässä pitäisi tehdä 13-15 sivun economic analysis essee, mutta ei oikein tällä hetkellä nappaa. Joten tulinpahan tänne kirjoittelemaan taas ajatuksiani.


Heppailuaktiivisuuteni on tällä hetkellä pyöreä nolla. En pysty aikapulan takia vuokraamaan hevosta, joten Viken vuokraus loppui nyt kesällä. 
Pääsin moikkaamaan syksyn aikana minulle tosi tärkeää hevosta, tosin (melko todennäköisesti) viimeinsen kerran. Ystäväni hevonen Alli, josta olenkin aikaisemmin kirjoitellut, sai uudet omistajat ja muutti uuteen kotiin. Kävin Allia moikkaamassa muutamaa päivää ennen sen muuttoa, ja sydänhän siinä kappaleiksi meni...
Alli oli minun unelmieni hevonen. Silloin kun sen luonne ja kaikki piirteet ylipäätään sopi hyvin yhteen, Alli oli yksi niistä elämäni hevosista. 
Viimeisellä kerralla käytiin ryhmänä maastossa, aluksi olin vain tulossa moikkaamaan Allia ja antamaan herkkuja. Ihanaa, että pääsinkin vielä ihan selkään asti, mentiin ihan tavallinen käyntimaasto ilman satulaa. Mutta se tunne, sain nauttia vielä viimeisistä hetkistä <3



Kuva viimeiseltä ratsastuskerralta <3

Toivon Allille kaikkea hyvää uuten kotiin. Mutta samalla huomaan, että omalla tavallaan minä nyt luovutin. Tai sellainen tunne minulla on. 


Olin himmaillut kesän jälkeen hevostelua, mutta kuitenkin ajatuksena oli mennä jossakin määrin taas heppailemaan. Kuitenkin Allin myynnin jälkeen minulle tuli lapsenomainen fiilis siitä, että miksi minä en ole jo pari vuotta vanhempi. Koulu olisi jo käyty ja voisin olla jo työelämässä. Voisin ostaa itselleni sen oman hevosen ja nauttia hevosten kanssa touhuamisesta. Mutta ei. Koulu on kesken, vielä on 1,5 vuotta jäljellä.

Rakastan kouluani. Oikis on ehdottomasti paras ammatinvalinta minulle, kun kuitenkin takaraivossa huutaa ajatus siitä että haluan "isona" hyvän ammatin, jotta voin harrastaa vapaasti mitä haluan. Eli hevostelua laadukkaasti. Mutta silti tulee itku silmään, miksi en voisi saada mitä haluan, nyt heti. Kasvamisen paikkahan tämä on, minusta tulee vahvempi. Ja voin todellakin olla ylpeä siitä, että minä olen tämän kaiken tehnyt ilman, että kukaan olisi antanut minulle kaiken valmiina.

Mutta se luovuttamisen tunne. Aikaisemmin selasin facebookista ja hevostalli.net:istä aktiivisesti vuokrahevosehdokkaita, jos löytyisi sellainen kerran viikkoon maastoilua kaipaava kaveri. Mutta nyt kun Alli myytiin, en ole jaksanut enää herätellä toivoa uuden heppakaverin löytämisestä. Pelkään, että minuun sattuu taas. Löydänkin kivan hevosen, mutta joutuisinkin siitä taas luopumaan. 
Vähän niinkuin Vikenkin kanssa. Viken kanssa oli niin ihanaa touhuta, mutta oma pää ei kestäisi sitä, että loppu peleissä kävisin vain sen kerta viikkoon tallilla. Haluan olla hevosen kanssa enemmän, oppia tuntemaan sitä ja kehittyä sen kanssa "olemisessa". En siis tarkoita pelkkää ratsastamisen parantamista vaan sitä muutakin tekemistä. Tähän ei yksi kerta viikossa riitä. 
Rapsaa en ole myöskään käynyt moikkaamassa, Ypäjällä ei ole tultu käytyä nyt hetkeen koska ei vain ole ehtinyt.


Kaiken huippu oli nyt se, että tein tässä samalla itselleni ns. pienen ihmiskokeen. Kun olin jättänyt heppailua vähemmälle, panostin mielestäni opiskeluun yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Mutta tosiasiassa minulla on jäänyt enempi aikaa tarttua siihen oppikirjaan kiinni, ja opiskella asioita. Lopputuloksena on ollut, että minun arvosanani kursseista ovat parantuneet roimasti. Tämähän on vain hyvä asia. Tietysti osaltaan varmasti vaikuttaa se, että englannin kieleni on parantunut huomattavasti koulun myötä, mutta eipä ne kurssin tentissä kysytyt asiat ilman opiskelua mene päähän. Joten oppiminen on parantunut. Mutta mutta mutta... Nyt sehän tarkoittaa sitä, että nyt seuraavan 1,5 vuotta minun täytyy jättää hevoset vähemmälle kouluni takia. Hyvistä arvosanoista ei ikinä ole haittaa sitten tulevaisuuden työnhaussa. Ja tästä minä olen katkera. 
En halua olla aikuinen joka tekee päätöksiään elämässään järjen, eikä tunteen mukaan. 



Irmelin kanssa treeniä ilman satulaa
Kuva Anna Savolainen


Toivon, että elämä tästä helpottuu, nyt on tällaisia tuntemuksia ja niitä tänne blogiin purkamalla pääsen varmasti taas eteenpäin. Lisäksi facebookissa yhteen hepparyhmään avauduin tästä samaisesta aikapuola ongelmasta ja sainkin sieltä ihania tsemppejä ihmisiltä, jotka painivat saman ongelman kanssa. Ehkä minä jossakin vaiheessa aikuistun ja jätän taakseni nämä kaikki lapselliset ongelmani. Minun pitäisi olla erityisen kiitollinen siitä, että saan opiskella yliopistossa sellaista alaa joka kiinnostaa minua.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

#38 Tilanne päivitystä

Kouluhommat on nyt tältä vuodelta ohitse. Oikis on kyllä ehdottomasti ollut minulle se oikea koulu, tulen tästä vielä kirjoittamaan lisää ajatuksia... :)

Nyt sainkin kesätöitä ainakin heinäkuulle asti, joten tiedossa on valitettavasti pienimuotoinen aikapula... Jo työ matkoihin menee reilusti aikaa, minkä takia tähän väliin on pakko tulla taukoa hevosista. Sitä en tosin halua mutta pakko valita nyt tällä kertaa työt, jotta voi sitten opiskella ensi vuonnakin. 

Vikke viettää tällä hetkellä ansaittua kesälomaansa laitumella. Kävin tässä moikkaamassa toista suokkitammaa (täällä Salossa) joka oli erittäin mukava tapaus. Nyt ei kuitenkaan millään aika riitä hevosteluun joten jääpi sekin nyt sitten. Mutta eteenpäin tästä ollaan koko ajan menemässä, jo yksi vuosi takana koulua joten eipä siihen valmistumiseen toivottavasti mene enää kauaa ! Saisin minäkin sitten sen ensimmäisen ammattini opiskeltua ;)



torstai 5. toukokuuta 2016

#37 Aurinkoa riittää

Oli mennyt vuokrapäivät sekasin ja Vikke olikin tänään ollut lasten tunnilla hyppäämässä. Noh eipä mitään, Maija antoi minun kuitenkin kokeilla hänen omaa estehevostaan, hannover ruuna Albusta. Aivan mielettömän ihana tapaus, ja korkea kuin mikäkin. Hoitaessa Albus oli kiltti, niin kuin ratsastaessakin.

Alkuun tuntui taas niiiiin hassulta kun oli itsellä ns. "suokki asetukset" päällä, kaula oli niin paljon kapeampi kuin Vikellä ja tuntui, että sitä kaulaa riittää monta meeeeetriä.. :D Hahah, noh hetken aikaa humputeltuani yritin ihan ratsastaakin Albusta ja mielestäni loppua kohden parani koko ajan. Tuntui, että parhaiten sain "tatsia" hevoseen kun taivuttelin sitä pääty-ympyrällä ensin ulos/sisään ja sitten ympyrän jälkeen heti perään voltti (tavallaan ympyrän sisälle, päädyn keskipisteessä) Pikkuhiljaa sain Albusta jotenkin taipumaan, ekaksi kerraksi olen kyllä ihan tyytyväinen.
Laukka oli niiin hassua Viken jälkeen, kun sieltä takaa löytyy sitä vähän isompaa moottoria! Tosi kiva mennä, mun on vaan niin paljon helpompi ratsastaa hevosta joka on valmiiksi innokas kuin hieman laiska, jotenkin sitä jää junnaamaan liikaa tahmean hevosen kanssa. Tällaisen pirteämmän hevosen kanssa olenkin sitten varmaankin sopivan "rauhallinen". En tiedä, vaikea sanoa.. :) 

Vaikka suokit tietysti ovatkin kivoja, niin oli silti niin kiva mennä vaihteeksi tällaisella isolla ratsulla. :) Ja aurinko paistaa !


Albus Dumbledor  -Albus

#36 Jos olisi enemmän tunteja vuorokaudessa...

Jos olisi enemmän aikaa, ehtisin enemmän kirjoittelemaan tänne blogin puolelle kuulumisia. Nyt on ollut aika tiukka putki koulussa, kun oli luentoja kolme viikkoa putkeen (kun normisti on joka toinen viikko) ja monen esseen deadlinet ja sitten oli vielä oikeustapauksia joita piti tunnille tehdä ymsyms.... Eli eipä tätä ylimääräistä aikaa ole ollut, tallille olen kuitenkin vielä ehtinyt. Tässä minulla tulee kuitenkin jossain vaiheessa ihan pakollinen tauko kun kohta rupeaa lukukauden loppu tentit lähenemään... Mutta kouluhommista en valita, tää on kuitenkin ollu JUST se koulu missä haluan opiskella, ja en usko että minkään muun koulun kanssa jaksaisikaan tehdä kaikkea tätä työtä. :)


Miukun tallilla hetken aikaa tunneilla ollut heppa Vilin Vilmiina

Mutta sitten heppakuulumisiin, Viken kanssa ollaan nyt kentällä pyöritty, minulla on motivaatiota edelleen ihan hirveesti treenata, treenata ja vielä treenata. Aurinko paistaa ja kaikki on kivaa :) Vikellä on nyt vaan valitettavasti ollut pientä jalka ongelmaa, jonka takia olen ottanut ravia vain keventäen ja laukatkin vain kevyessä istunnassa. On kyllä tehokasta jalkatreeniä ratsastajalle ! Muuten ihan jees, mitä nyt Vikke kyselee melkein joka kerta, onko pakko liikkua... :) Vikestä ei nyt ole uusia kuvia niin laitan tänne muita kesäisiä kuvia.


Vilin Vilmiina  -Vilma

Camilla GER  -Milla

Ja voih, kyllä nyt kun on niin kivat kelit niin tekisi ihan hiiiiiirrrveästi mieli hyppäämään. Noh, ehkä sitäkin sitten taas joskus, kaikki varmasti tapahtuu aikanaan. :) 

torstai 7. huhtikuuta 2016

#35 Dressage OnSiten maaliskuun kisat

Osallistuin siis tässä maaliskuussa kummallakin hevosella (Vikke ja Rapsa) Dressage OnSite nettiportaalin koulukisoihin, luokkana C-merkin kouluohjelma.

Viken kanssa olin erityisen onnellinen vain siihen, että saatiin rata suoritettua läpi ilman hirveää taistelua. Viime kerralla jouduin kuvaamaan pätkän kahteen kertaan uudestaan kun en millään saanut laukkoja nousemaan kun ei ollutkaan kouluraippaa mukana. Huoh, se oli kyllä niiiiiiiin työn ja tuskan takana se ensimmäinen rata, joten tähän toiseen olinkin siis onnellinen vain siihen sujuvaan suorittamiseen.
Jotain kehitystä(?) ehkä sitten olikin kun ei raipan pois jättö aiheuttanut niin suurta muutosta Vikessä. Nythän otin hetken aikaa ihan treeni mielessä ratsastukseen mukaan kannukset (näissä ei siis ollut ongelmaa, Vikke ei kannuksista ollut herkempi/laiskempi/säpäkämpi tai mitään muutakaan) ja ESTERAIPPA. Kyllä, esteraippa. Yritäin aina hevosten kanssa olla luova näissä asioissa, miten saisin hepan reagoimaan myös silloin kun ei ole kouluraippaa. Toinen vaihtoehtoni olisi ollut että joku olisi kentällä ja aina valmiina antamassa minulle raipan kun sitä tarvitsen. Kuitenkaan en nähnyt tätä niin hyvänä ratkaisuna, koska kun raipalla haluan antaa merkin, pitäisi se antaa heti. Enkä pitänyt hyvänä ajatuksesta että joku olisi jalkaisin kentällä juoksutusraipan kanssa, olen sata varma että Vikke olisi senkin oppinut, että kun ei ole ihmistä kentällä auttamassa, niin voi sikailla. 
Mutta asiaan, siis mukana oli kannukset ja esteraippa, raipalla muistutin heti aina kun pohkeeseen ei reagoitu tai muuten possuiltiin. Ja mielestäni tämä toimi erittäin hyvin! Voi myös tietysti olla että tämän kertaisessa videon kuvaamisessa olemme Viken kanssa taas touhuttu enemmän niin josko sitä luottoa olisi tullut... Itse rata on sellaista perus puksutusta, koska en TAASKAAN vaatinut itseltäni sitä ratsastamista. Joo, kouluradallakin pitää RATSASTAA eikä vain mennä annetut tehtävät oikeissa pisteissä puksuttaen. Mutta hyvät fiilikset tästä. 
Prosentteja tuli 58,61%, ja olin ehkä jopa hieman pettynyt kun omasta mielestä meni melko hyvin. Tälläkin kertaa tuomari olisi halunnut enempi hevosen peräänantoon jota en ihan itse ymmärrä kun kuitenkin kisasin helppo C tasolla. Mielestäni vasta helppo B tasolla voidaan vaatia jonkin näköistä peräänantoa, ja C:ssä vain tasaista tuntumaa. Noh, mitäpä minä siihen mitään sanomaan, vähän harmi mutta toisaalta, itseäni (kehitystäni) varten näihin osallistuin joten muuten sain taas ihan ok kommentteja tuomarilta. :)


Ja saman luokan menin myös Rapsalla, jolla sitten voitin tämän kyseisen luokan! Rapsa oli tosi hyvä, kun sitten lopulta sen videon sain kuvattua... :D Fiilikset hyvät, tämä oli mun ja Rapsan ensimmäinen "rata" yhdessä. Tuomari olisi Rapsallakin halunnut pysyvämpää peräänantoa. Prosentit 61,67% ja tässäkin kohdassa ajattelin että prosentit olisivat olleet korkeammat mutta olen ihan tyytyväinen, "ekan radan tavoite" oli se yli 60% :)



Tässä vielä meidän kuukauden ratsukko teksi



tiistai 5. huhtikuuta 2016

#34 Vikke virkeänä

Ollaan aloiteltu Viken kanssa ihan uudella sykkeellä tällä viikolla. Osallistuin viime kuussa kummallakin hevosella (siis Vikellä ja Rapsalla) taas Dressage OnSiten koulukilpailuihin ja sain hyviä kommentteja tuomarilta, että mitä pitää parantaa yms. Näistä radoista enempi toisessa postauksessa, jonka kirjoitan pikapikaa kun olen saanut kaiken materiaalin. :)
(Tässä ohessa Annan kuvia, kiitos vielä ! )

Mutta näistä tuomarin kommenteista, tavoitteena olisi nyt enempi saada eteenpäin pyrkimystä etenkin Vikelle. Kun on hyvä tahti ja eteenpäinpyrkimys, saadaan myös etuosaltaan rento hevonen ja näin sen oikeanlaisen, rennon muodon hakeminen hevoselle on helpompaa. Ja mielellään niin, että se hevonen ITSE haluaa liikkua eteen. Tätä olenkin koko ajan yrittänyt parantaa ratsastuksellisesti, mutta vielä uuden hevostuttavuuden kanssa kannattaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Mikä on se, millä saan parhaiten motivoitua hevosta tekemään pyydettyjä asioita, ei ole aina niin helppo keksiä. Vikke on kuitenkin sellainen hevonen joka tykkää siitä että sitä kehutaan, niin äänellä kuin myötäys/taputuksella(rapsutan sään kohdalta).
Tällä kertaa lähdinkin siis liikkeelle niin, että heti reagoidaan pohkeesta eteenpäin (miten olen aina tehnyt) mutta aina tästä reaktiosta eteenpäin annan paljon kehuja. Siitä sitten asteittain  pienempiin apuihin, joista oikein eteenpäin reagoimalla taas paljon kehuja. Ei haittaa vaikka lopussa avuista reagoi ennemmin laukalla eteenpäin, kuin se ettei minkään näköistä reaktiota tule ollenkaan.

Ja wow, Vikke oli ihan super, se sai heti juonesta kiinni ja oli TODELLA mukava ratsastaa, toimi lopussa tosi hyvin, niin että sain jo pelkällä istunnalla ratsastettua eteen/taakse askellajin sisällä. En tiedä johtuiko tämä auringosta joka mukavasti lämmitti ilmaa vai ihan tästä hieman erilaisesta lähestymistavasta, mutta Vikke toimi todella hyvin ! :)

Muutenkin olen nyt ratsastuksen ns. alkulämmittelyssä ottanut melko nopeasti laukkaa mukaan, heti kun Vikke on tuntunut vetreältä. Laukkaa otan rentona ensin reilummin eteen alas, niin että olen koko ajan kevyessä istunnassa kun tehdään laukkaa uralla ja pääty/keskiympyröillä. Tästä on mielestä niin paljon kivempi lähteä työstämään ihan mitä tahansa hevosta, kun se on vapaalla selällä ensin saanut avata paikkoja. Ainakin Vikellä toimii... :)